”Tästä olen halunnut kirjoittaa jo kauan. Kuka tahansa voi ostaa huumeita puhelimellaan. Nuoret ja lapset eivät tarvitse mitään henkkareita siihen, eikä myyjää kiinnosta kenelle myy. Mitään pyhää ja arvokasta ei näillä markkinoilla ole, jota ei olisi lupa rikkoa.

Kynnys kokeiluun ja käyttöön on madaltunut Suomessa olemattomaksi. Käyttöön, joka vie lapselta kaikki mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä ja johtaa nopeasti tielle, josta vain hyvin harva palaa.

Ihan tavalliset, hyvät perheet ovat vaarassa, eikä tässä auta yhtään syyllistäminen ja pään kääntö puskaan. Meiltä on hajoamassa perheet ja koko yhteiskunta valon nopeudella, tulevaisuuden toivomme häviää, kun lapsemme viedään meiltä.

Kauppatapahtuman yhteydessä esiintyy usein väkivaltaa ja myyty aine on usein jatkettu vielä vaarallisimmilla aineilla, eikä tällaisesta voi ilmoittaa yhtään mihinkään seurauksien pelossa. Nuoren keho ei mitenkään voi kestää näitä eikä näiden aineiden yhteisvaikutuksia.

Kuinka moni vanhempi edes tajuaa mitä on tapahtumassa? En todellakaan syytä heitä koska tätä ei voi kukaan käsittää. Vanhemmat ja perheet tarvitsevat kiireellistä tukea ja apua tällaisessa viidakossa.

Lasten ja nuorten kuuluu saada kuulla meiltä läheisiltä, mitä elämä on huume ja päihdehelvetissä, jossa tämän ”viihdekäytön” glamour himmenisi.

Minä olen luullut jo kaiken nähneeni, mutta tässä pelissä on aina pohja, jonka alta löytyy uusi kellari lisää hirveitä ja raadollisia asioita. Olen nähnyt lapseni persoonan muuttuvan, unelmien hajoavan, nuoreni kavereita haudattavan. Olen pelastanut lapseni hengen useaan otteeseen, kotini on hajonnut ja huumediilerit ovat minuakin uhanneet Olen nähnyt oikeudenmukaisuuden vaihtuvan rikoksiin ja niin paljon muuta, josta voisi tehdä useita toiminta elokuvia ja monta synkkää draamaelokuva – ja tämä on kuitenkin yhä useamman perheen reality show oikeasti.

Rinnakkaistodellisuus, jonka kanssa ei voi selvitä ilman vakavaa koko perheen sairastumista. Olen itsekin sairastunut – silti en lakkaa yrittämästä. Olen ylpeä itsestäni. Tämä vie ihan kaiken ja silti elämästä tulee pitää kiinni niin hyvin kuin suinkin osaa.

Takana on helvetti ja edessä maraton. En halua näitä mokkasiineja kenellekään ja jos voisin, veisin turvaan jokaisen lapsen Suomessa.
Meidän pitää pystyä parempaan, eikä mitä läheisiä saa jättää yksin.

Tämä on koko yhteiskunnan asia, haluamme tai emme. Ei minkään poliittisen puolueen, yrityksen tai yhdistyksen, vaan ihan meidän jokaisen. Tämän sodan vaikutuksilta ei säästy kukaan enää suoraan tai vähintään epäsuorasti. Tämän sodan hintalappu on suurempi kuin mikään hallituksen säästöbudjetti voi ikinä tuoda.