5. Hoitomenetelmät

MONIPUOLISET JA YKSILÖLLISESTI KOHDISTETUT HOITOMENETELMÄT

Hoidon tulee huomioida ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena. Hoitovaihtoehtojen on oltava monipuolisia ja sisällettävä tasavertaisena vaihtoehtona toipumiskeskeiset mallit, kuten Minnesota-malli. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus tulee integroida osaksi hoitoa. Hoidon päätavoitteena tulee ensisijaisesti olla raitistuminen tai vähintäänkin selkeä elämänlaadun parantuminen.

Samaan aikaan ilmenevät muut neuropsykiatriset tai psykiatriset häiriöt (esim. ADHD, OCD) on hoidettava osana katkeamatonta hoitoketjua, mutta päihderiippuvuuden akuuttivaihe on hoidettava ensisijaisesti, koska sen aikana potilas ei todennäköisesti kykene hyötymään muusta hoidosta.

Perustelu

Nykyiset hoitokäytännöt eivät vastaa sairastuneiden monimuotoisiin tarpeisiin. Ne eivät riittävästi huomioi kemiallisen riippuvuuden taustalla olevia psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä kokonaisuutena. Toipumiskeskeiset psykososiaaliset mallit, esim. Minnesota-malli, ovat vaikuttavia, mutta niiden saatavuus julkisin varoin on heikkoa ja tarjonta vähäistä.

Nykyinen hoitotarjonta huumeriippuvuudessa painottuu opioidikorvaushoitoon, mikä ei vastaa riittävästi Suomessa erittäin tyypillisen sekakäytön, eikä lainkaan puhtaan stimulanttikäytön (alpha-pvp, amfetamiini, metamfetamiini ja kokaiini) hoidon tarpeisiin.

Stimulanttien korvaushoidosta puhutaan, mutta sitä tulisi tarkastella kriittisesti niin, ettei se aiheuta lisäongelmia – stimulanteista vieroittautuminen ei aiheuta samalla tavalla fyysisesti hengenvaarallisia oireita kuin opioideista vieroittautuminen, vaan haasteet ovat pääasiassa psyykkisiä. Julkisen sektorin hoidon tavoitteena on myös valitettavan usein huumausaineaddiktioissa vain haittojen vähentäminen, ei raitistuminen.