9. Tahdonvastainen hoito
Vakavasti päihdesairaille on turvattava mahdollisuus riittävän pitkäkestoiseen, tarvittaessa tahdonvastaiseen hoitoon.
Tahdonvastaisen hoidon muotona voitaisiin käyttää myös esim. suostumukseen perustuvaa pakkohoitoa, jolloin parantumista toivova päihdesairas on jo hoidon alussa sitoutunut mahdolliseen tahdonvastaisuuteen tilanteessa, jossa oma motivaatio ei välttämättä riitä hoitoprosessin loppuun saattamiseen. Lisäksi sellaisissa tapauksissa, joissa henkilöllä on ollut toistuvia päihteisiin liittyviä vakavia psykoottisia jaksoja, ja on olemassa perusteltu riski sairastua vakavaan psykiatriseen sairauteen (esim. skitsofrenia), on mahdollistettava hoitoon ottaminen ennaltaehkäisevästi henkilön ja yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseksi.
Perustelu
Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei saa johtaa siihen, että henkilö jää ilman vaikuttavaa hoitoa vakavan sairauden edetessä. Tahdonvastaisen hoidon tarkempi sääntely mahdollistaa inhimillisemmän, turvallisemman ja vaikuttavamman hoidon erityisesti vaikeissa ja kriittisissä tapauksissa.
Nykyinen järjestelmä ja itsemääräämisoikeuden säädökset eivät mahdollista hoidon jatkuvuutta silloin, kun sairastunut ei pysty ylläpitämään omaa motivaatiotaan, vaikka toipumisen halu olisi alkujaan ollut selkeä. Hoidon tulee huomioida sairauden erityispiirteet, esimerkiksi päihdesairauden kohdalla hoitojakson keskeyttäminen vapaapäiviin tai muihin tilanteisiin, joissa päihteiden käyttöön houkuttelu on suuri, ei ole tarkoituksenmukaista.